Aloin miettiä edellisen blogini ajatusta. Sen tarkoituksena oli kertoa tarina siitä kuinka jätän edellisen elämän nykytaidemaailmassa ja siirryn erakoksi Kuusamoon. Näin myös toimimme vaimoni Marketan kanssa. Erakkoutta kesti vain hetken ja valokuvauksen opiskelu tuli kuvioihin mukaan. Kuusamo-opistossa opiskelin valokuvausta harrastuksena, mutta se johti kuitenkin syvempään kiinnostukseen valon vangitsemisesta. Aloin jäädä koukkuun ja mitä enemmän olen opetellut kuvaamista, sitä vaikeammaksi se on muuttunut. Haluan oppia kuitenkin lisää. Haluan ottaa aina vain parempia kuvia. Haluan ottaa kuvia joissa on sekä tekniikka, että sisältö mukana. Pyrin ja pääsin opiskelemaan Tornioon valokuvaajan ammattitutkintoa. Talven aikana olen myös opiskellut luovaa kirjoittamista Taivalkosken Päätaloinstituutissa. Kirjoitan pöytälaatikkoon tekstiä, josta ehkä jonakin päivänä syntyy romaani. Vuosien takainen blogini on myös muokkautumassa kirjaksi. Se vuoden 2009 blogi on niin sydänverellä kirjoitettu, että tarvitsee vielä aikaa syntyäkseen. Teksti tarvitsee vielä lisää etäisyyttä, lisää välimatkaa.
Tämän uuden päiväkirjan otsikko on sosiaalinen erakko. Kirjoitin tuolla nimella blogeja Kuusamoprojektin sivuille. Tämä otsikko kuvaa ehkä parhaiten henkilöäni. Samalla kun olen aikalailla sosiaalinen, niin kaipaan yksinäisyyteen. Erakkonakin kirjoitan blogia ja olen aktiivinen facebookissa. Vaikka sosiaalisuus ja erakkous ovat saman asian ääripäät, niin en koe sitä ongelmaksi. Sosiaalisissa tilanteissakin voi olla erakkona ja yksin voi olla sosiaalinen. Vai voiko?
Kuvat tarvitsevat katsojansa ja teksti lukijansa. Myös kaikenlainen kommentointi kehittää niin kuvaajaa kuin kirjoittajaakin. Toivon kommentointia tälle sivulle sekä kuvista että teksteistä. Myös kysymyksiin vastaan mielelläni. Kriittinenkin saa olla, jos siltä tuntuu.
Löydän tästä alla olevasta kuvasta paljon puutteita, mutta kertokoon se halusta lentää aina vain korkeammalle asiassa jota kulloinkin tekee.
edellinen blogi on edelleen luettavissa tästä linkistä:
Piilossa maailmalta
Olen seurannut kirjoittamistasi siitä Mäntän turmasta asti. Kävimme kesäisin katsomassa Honkahovin näyttelyitä. Jossain hassussa konsertissakin olimme uteliaina.
VastaaPoistaSeurasin sinun tapahtumia 'piilossa maailmalta' blogissa ja nyt huomasin jälleen, uusi askel taipaleessa on alkanut näillä sivuilla.
Kunnioitan tapaasi rohkeasti kirjoittaa ja koen lukemisen antavan uutta asennetta ja näkemystä.
Siis jatkan lukemistani täällä.
Kerran sieppasin yhden suomaisema kuvasi ja vein sen minun posliinimaalausoppilaille näytille. Aiheenamme oli maiseman maalaus vähin värein. Sen avulla opetin kuinka haetaan kuvasta värejä joilla saadaan tunnelmaa.Voin sanoa ,että oli hyvä kokemus heille ja minulle.
Pidän paljon valokuvistasi ja niiden tunnelmasta. Välillä liikettä joka on kuin hurmos (koira).Tyhjät maisemat kirkkaana hetkenä ovat raikkaita ja sumuisista soistasi tykkään tosi paljon niiden alakuloisen odottavan tunnelman.
Tämä oli tälläinen pitkä höpötys, van en yleensä ole kommentoivaa tyyppiä (laiska). Minä ajattelin jotta saanko hakea kaveruutta FB'ssä, olisi mukava lukea sielläkin tekstejä ??
Sirkkis kysy vaan facebook-kaveriksi. Siellä myös aina jaan nämä uudet blogit.
VastaaPoistaSampo
Nyt ei taida runosuoni kukkia, kun juttua ja kuvia saadaan odottaa...
VastaaPoista