keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Leipää ja taidehuveja

Satoja kertoja taidenäyttelyn avajaisissa toistuva ilmiö on boolimaljan ja ruuan voitto itse näyttelystä. Kun puheet on pidetty, niin tarjoilupöydän ääreen syntyy nopeasti jono ja itse taidetta saa katsella rauhassa. Itsekin parkkeeraan yleensä siihen muutaman askeleen päähän maljasta ja sitten kerron, että tulen sitten näyttelyn katsomaan myöhemmin rauhassa. Yleensä kyllä tulenkin.

Kymmenet tuhannet Jazzin vihaajat ovat käyneet jopa useita kertoja Pori Jazzeilla. Joku firma on kutsunut ja maksanut kalliit liput ja sitten iltaa on vietetty hyvin syöden ja myös juoden runsaasti. Joskus V.I.P- alueelta tuleva älämölö myös häiritsee todellisten jazzdiggareiden nautintoa ja harmitus on suuri kun omalla rahalla on liputkin hankittu. Ehkä tämä on ainut mahdollisuus kuulla maailmantähteä, jota on ihailtu jo 60-luvulta asti.

Eittämättä nämä ajatukset ovat pyörineet mielessä kun nyt pari päivää olen istunut ja katsellut kuinka linnut ja yksi oravakin on suhtautunut esille laittamaani taideteokseen. Jyvät ovat maistuneet ja vain hetkittäin vilkuillaan itse teosta. Jollakin lailla tunnen oloni kotoisaksi tämän näyttelyn järjestämisessä. Enemmänhän tässä(kin) rahaa menee kuin tulee, mutta yleisö on kiitollista. Pahaa kritiikkiä en ole vielä saanut. Tai no. Laiton pari kokkaretta kaurapuuroa laudalle, mutta kaikki vain mielenosoituksellisesti kävelivät ohi. Pahoitin mieleni.

Tässä muutamia avajaiskuvia.





Seuraavana on tekeillä poliittisen taiteen näyttely. Tässä pystytysvaiheen ensivieras. Avajaiset on vasta illalla. Mitähän vieraille tarjoaisi?






1 kommentti: