Tapahtui vuonna 998 eteläisessä Savossa. Mukana olleet eivät tienneet vuosiluvuista mitään. Kukaan ei ollut kuullut tapahtumista Jerusalemissa. Kukaan ei Jerusalemistakaan tiennyt mitään. Kesän jälkeen tuli aina syksy. Syksyn jälkeen talvi ja talven jälkeen kevät. Paljon muuta ei tarvinnutkaan tietää, sillä muu tieto ei paljon arkea tehnyt onnellisemmaksi. Kesä oli vuodenajoista mieluisin ja sitä odoteltiin pitkän pimeän ajan jälkeen. Suuren Honkalajärven saareen oli kevään tullen kokoonnuttu taas kesän odotukseen. Ihmiset saapuivat paikalle jäitä pitkin silloin kuin se kullekin parhaiten sopi. Ei ollut kalentereita, mutta aurinkoa ja kuuta seuraamalla väki kokoontui kutakuinkin saman viikon tai ainakin kuukauden aikana. Hämeen suunnasta ihmiset aina viimeisenä ja idästä ensimmäisenä.
Kukaan ei tiennyt kuinka kauan saareen oli kokoonnuttu. Kaikki olivat olleet keväisin paikalla niin pitkään kuin he muistivat. Miesmuistia pidempää aikaa ei ollutkaan. Saarella syötiin ja juotiin, tanssittiin ja tarinoitiin. Nuoret katselivat toisiaan sillä silmällä ja vuoden kierron ajan aina odoteltiin jotta jälleen kohdattaisiin. Miksi ihmiset oikein tulivat sitä ei kukaan tiennyt.
Tapahtumavuonna talvi oli ollut leuto, mutta lunta oli paljon. Kohta kun pitkä pimeä aika päättyi alkoi oudon lämmin aika. Aurinko paistoi lämpimästi. Eri puolilla ihmiset alkoivat tehdä lähtöä saareen. Väki kokoontui lämpimän sään vallitessa. Huolestuneena ihmiset katselivat koko ajan hupenevaa jäätikköä. ihmisiä oli tavanomaista vähemmän. Tuttuja perheitä puuttui.
Vähitellen suru hälveni. Oli taas juhlan aika. Kaikki eivät päässeet jäistä. Mutta jotka pääsivät, ovat viettäneet Pääsijäistä sen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti