Hollannissa, kuten monessa muussakin maassa euroopassa kylien keskustat ovat samalla paikalla kuin niitä perustettaessa. Kaupungit ovat lähteneet levittäytymään ulospäin, eikä vanhoja rakennuksia ole purettu uuden tieltä. Historia on läsnä nykypäivässä.
Katson tietokoneeni näytön yli ja näen 1910 rakennetun Porthanin koulun. Siirrän päätäni hiukan oikealle ja näen Tornion kirkon, joka on vuodelta 1686. Molemmat ovat hyvässä ryhdissä. Kirkon kellot soivat joka lauantai kello 18.00 merkiksi pyhän alkamisesta. Kodissani, joka on vuosimallia 1928 kellon sointia on kuunneltu 86 vuotta. Täällä Suensaarella on jäljellä vielä vanhaa asuntokantaa, mutta talo kerrallaan niitä on hävinnyt (=hävitetty). Uutta ja vanhaa on rinnakkain, mutta jotkut talot on päästetty huonoon kuntoon ja valitettavasti niiden kohtalo on todennäköisesti tuho.
Kuulee usein sanottavan, että talo purettiin koska se oli niin vanha. Suomessa erityisesti on vallalla ajatus, että vanha talo pitää purkaa ikäänkuin taloilla olisi joku viimeinen käyttöpäivä. Näin varmasti nykyään rakennuksilla onkin, mutta ei ennen. Olen omistanut/ asunut aina vanhoissa taloissa. Mäntässä kiinteistöt joissa asuimme on rakennettu 1938 (Honkahovi ja sokeripala) ja 1916 (Peltola). Honkahovi ja Sokeripala ovat kivitaloja ja Peltola puutalo. Rakennukset ovat edelleen kunnossa ja käytössä. Peltola olisi todennäköisesti purettu liian vanhana kiinteistönä ellemme olisi sitä hankkineet perheellemme kodiksi. Mäntän asemankulmalta oli aikaisemmin purettu lukuisa määrä aivan terveitä hirsirunkoisia taloja. Taidekaupungissa olisi nyt todella hieno "vanha kaupunki". Yksi merkittävä syy Peltolan hankintaan oli pelastaa vanha talo. Vuonna 1999 kun ostimme Peltolan, koko kortteli oli autiotaloja, mutta nykyään kaikki kiinteistöt ovat käytössä ihmisten koteina.
Kaavahan Suomessa menee niin, että ensin joku haistaa hometta. Talo otetaan pois käytöstä. Talon annetaan tyhjänä odotella ihmeparantumista tai rahoitusta. Vuosien ajan rakennus tuhoutuu käyttämättömänä ja sitten joku tekee päätöksen talon käyttökelvottomuudesta. Talo puretaan. Päätöstä yleensä nopeuttaa jonkun gryderin tekemä tarjous tontista ja lupauksesta rakentaa uusi kerrostalo puretun kiinteistön paikalle.
Porthanin koulusta on oppilaat poistuneet jo vuosia sitten. Yhdessä luokassa oli haissut home. Kiitollisena katson, että katto on uusittu joitakin vuosia sitten. Lähetin kaupungille talvella sähköpostia, että voisinko saada muutaman opiskelukaverin kanssa yhteisen studiotilan koululta vuokraa vastaan. Vastaus oli kielteinen. Vahvin peruste oli ,että toiminnassa on vain yksi wc.
Miksiköhän niitä pitäisi olla useampia? Koululla on muutamalla tutulla taiteilijalla väliaikainen työhuone, mutta ei mitään tietoa tulevaisuudesta. Talo suorastaan huutaa toimintaa ja elämää. Luokkahuoneet ovat lähes valmiita työtiloja erilaisille toimijoille. En tarvitse työhuonetta, mutta eniten pelottaa, että talon annetaan mennä pikkuhiljaa pilalle. Tai tuohon meidän ja koulun väliselle alueelle (koulun piha) rakennetaan kerrostalo.
Huomasin pari viikkoa sitten, että yksi puinen talo ollaan purkamassa. Talo ei sinänsä ole mikää arkkitehtuurin helmi, mutta oman aikansa kuva kuitenkin. Kaikin puolin ehjän oloinen talo. Tänään kuulin, että se on rakennettu vuonna 1949. Paikalle tulee uusi kerrostalo.
Taloa on sodan jälkeen rakennettu hartaudella. Yläkertaan asuntoja ja alas liiketila. Rakentaminen on kestänyt ehkä vuoden. Talo sijaitsi aivan Ruotsin rajan pinnassa 65 vuotta. Koko komeus laitettiin maan tasalle kahdessa tunnissa.
Tämä ei ole vain Mäntän ja Tornion ongelma. Suuressa osassa Suomen kunnista vain ei taida olla enää paljon suojeltavaa.
Yksi kerrallaan historiaa pyyhitään pois.
Laitan tähän lopuksi tänään tekemäni "postikortti" - sarjan.
Vanhaa Torniota (puretaan)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti