tiistai 24. syyskuuta 2013

Elämässä pitää olla rytmi

Kuva on otettu länteen. Kuvassa näkyvät joutsenet ovat aika tarkasti Suomen ja Ruotsin rajalla. Talomme yläkerran ikkunasta näkyy myös ulkomaille. 

Haettiin viime viikolla viimeiseksi luulemamme muuttokuorma Mäntästä. Pakettiauto oli ääriään myöten täynnä, mutta sinne jäi vielä pihakalusteet ja paljon kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta tavaraa. Nyt olemme laitelleet tavaroita paikoilleen ja samalla myös yrittäneet miettiä, mitä oikeasti tarvitsee ja mitä ei. Vaikka shoppailu ei ole koskaan ollut Marketan eikä minun harrastus millään muotoa, niin silti tavaraa on kertynyt yhteisen yli 30 vuoden taipaleen aikana aivan mielettömästi. Erilaista kippoa, kappoa, liinaa ja verhoa. Kirjoja ja taidetoksia. Koriste-esineitä ja lasten askarteluja. 

Hyvänä yrityksenämme on nyt löytää jokaiselle tavaralle oma paikkansa oli se sitten perintöpiirongin syvyyksissä tai pahvilaatikossa kylmällä ullakolla.  

Samalla kun etsimme tavaroille paikkoja tarkoitus on myös löytää elämälle rytmi ja rutiini. Päivärytmi tulee luontojaan kun Marketta lähtee arkiaamuisin töihin ja minä nousen samalla omiin askareisiini. Aamulla herääminen ei onneksi ole ollut teinivuosien jälkeen ongelma pikemminkin päin vastoin. (kirjoitan tätä nyt kello 04.30 aamuyöllä)  Arkipäivät löytävät rytminsä helposti ja viikkorytmin kohokohta on lauantai-ilta jolloin lämmitämme puilla lämpiävän pihasaunamme. Lauantaina ehtii puuhata kaikenlaista ja minulla on myös kerran/pari kuussa lauantaisin myös opiskelua. Viikonlopun kruunuksi muodostuu saunominen pitkän kaavan mukaan sekä sen myötä tuleva totaalinen rauhoittuminen ja rentous. 

Yritän koulutehtävien lisäksi kuvata joka päivä jotakin, josta on iloa tai sitten opin jotakin valokuvaukseen liittyvää. Yritän ottaa joka päivä vähintään yhden kuvan, jossa on joku oppi tai idea. 

Viime viikolla löysin nurmikkoa leikatessa naapurin vaahterasta pudonneen vähän rupsahtaneen, mutta kaunissävyisen lehden. Lehteä maasta nostaessani ajattelin myös Kanadassa asuvia sukulaisia.  Nostin sen maasta ja hain kameran. Otin muutaman kuvan, mutta niissä ei ollut mitään ideaa, eikä se lehti vain näyttänyt miltään. Kävin illalla kuvaamassa Haaparannan suuntaa auringonlaskun aikoihin ja palailin takaisin kotia. Pihalla on automaattisesti syttyvä halogeeni valaisimena. Tullessani se syttyi ja samalla muistin vaahteranlehden. Otin muutaman koekuvan siten, että lehti nojasi auton kattokaiteeseen. Totesin, että valo tulee hyvin lehden läpi, mutta kaide jättää varjon. Menin verstaaseen ja etsiskelin jotakin, jolla saisin lehden pystyyn. Löysin epämääräisen möhkäleen ,jossa on kahteen suuntaan ruuvipuristin. Otin sen ja tein seuraavanlaisen virityksen:


Kääntelin lehteä ja vaihtelin kuvakulmia ja lopullinen kuva on sitten tälläinen: 


Kun nyt katson näitä kuvia alekkain, niin tämä virityskuva auton kattoineen taitaakin olla kuvista kiinnostavampi kuin tämä pelkästä lehdestä otettu. Vai mitä mieltä olet? Tähän blogiin voi muuten helposti jättää myös kommentteja. Nimellä tai nimimerkillä. 

Tavaroidenhakureissulla näytin isälleni valokuvia sisarenpoikani Henrikin häistä läppäriltä. Otin seuraavan kuvan  vaarista ja jaoin sen facebookissa luvan kanssa. Samalla yritin kertoa mikä facebook on. Heti kuvan julkaisun jälkeen alkoi tulla paljon tykkäyksiä ja vaari oli ihmeissään kun tykkäyksiä ja kommentteja tuli eri puolilta maapalloa. Lähes saman tien. Isäni on niin sosiaalinen jo ilman sosiaalista mediaa, että hän se vasta olisikin melkoinen facebookhirmu. Mutta hän ei ole halunnut ottaa sähköpostia eikä siten myöskään minkäänlaista internetyhteyttä. 




1 kommentti:

  1. Virityskuvassa kuvajainen kiinnostava, muuten lopullinen parempi. Upeita revontulikuvia. Ja koskettava syntymäpäiväkirjoitus... Hyvä kuva Veikosta surffaamassa, näyttö silmälasin linssissä. Taustalla vasemmalla tutun näköinen "Orajärvi maisema".

    VastaaPoista