Vietämme joulua viiden vuoden tauon jälkeen.

Talossa on kuusi, joululaulut soivat, pieniä pakettejakin näkyy siellä täällä komeron nurkissa. Kinkku on paistettu. Näin ei ole ollut viiteen vuoteen. Joulu on palannut meidän perheeseen takaisin.
 Vuosi sitten joulun aikaan Sonja sanoi, että hän haluaisi jo palauttaa joulun. Ei meitä tarvinnut houkutella. Joulunkaipuu oli palannut. Teimme päätöksen, että vietämme joulua, mutta lupausta antaessa ei ollut harmainta aavistustakaan missä.


Kun loppukesällä löysimme tämän kodin Torniosta, alkoi ajatuksiin hiipiä tämä kaamosajan valojuhla. Päätimme, että se vietetään neljästään. Pitkän tauon jälkeen on myös mahdollista rakentaa uusia perinteitä jos on tarpeen.

On aattoaamu ja tytöt vielä nukkuvat yläkerrassa. Marketta katsoo areenalta neiti Marplea. Kuuntelen joululauluja ja kirjoitan blogia. Kinkku on paistettu jo pari päivää sitten. Aaton aaton iltana söimme tortilloja. Sonja teki myös joulutorttuja. Puilla lämmitettävän pihasaunamme lämmitän joulusaunaksi. Linnuilla on jyviä. Kuusi on koristeltu ja keitän riisipuuroa brunssiksi. Ei siis näytä erityisen uudistuneelta tämä meidän joulunvietto.

Kodissamme on esillä paljon valokuvia menneestä elämästämme. Erkko tulee vastaan kuvissa siellä täällä. Erkko myös kuuluu jutuissamme päivittäin. On vahva tunne, että hän on täällä mukanamme koko ajan. Haikeus tuntuu silmäkulmassa hetkittäin, mutta minkäs tälle elämän kululle mahtaa. Pieni ihminen.

Joulu on myös poikkeava siinä mielessä, että meidän koiraperheessä on uusi tulokas. Ja se on KISSA!
Lauralla on 7 kuukauden ikäinen poikakissa nimeltään Raimo. Ehkä hän juuri vaistosi nimensä kirjoitetuksi, kun hyppäsi pöydälle tähän vierelleni. Ensimmäiset päivät koirat ja kissa tarkkailivat toisiaan uteliaina. Viikon harjoittelun jälkeen välilä jo nukkuvat vierekkäin ja selvästi suoja-alue on lyhentynyt. Kavereita taitavat olla jo.

Hyvää joulua toivottelemme kaikille blogini lukijoille.