Uudenvuodenlupaukset ja niiden pitäminen.

Tuoreet saaristolaivurit tutkivat itäviittaa perämerellä.

Tätä vuotta on mennyt jo kolme viikkoa. Kuinka moni muistaa mitä tuli luvattua joulun jälkeen? Kuntosalit hiljenevät pikkuhiljaa. Tupakkalakot ovat loppuneet. Tipatonta tammikuuhta on jäljellä vielä 10 päivää.  Vai onko vire vielä päällä? Hiihtokilometrejä tulee. Terveellisempää ruokaa syödään ja paino putoaa tavoitteen mukaisesti.

Olen jo unohtanut monet lupaukset, joita olen vuoden vaihteeessa vuosien mittaan tehnyt. Paitsi vuosituhannen vaihteen lupaus. Siihen kohtaan päätin  ajoittaa tupakanpolton lopettamisen. Aloin jo puoli vuotta aiemmin prosessoida päässäni ajatusta. Tupakointi oli alkanut nuorena miettien. "Polttelen tässä huvikseni, sillä pystyn lopettamaan milloin vain." Kun sitten tuli se milloin vain, niin huomasinkin olevani nikotiiniriippuvainen. Silloinkin kun poltin pidin sitä tyhmänä ja tarpeettomana.  Poltellessa meni kuitenkin parikymmentä vuotta. Viimeisen tupakan poltin joskus kahden aikaan yöllä tämän vuosituhannen ensimmäisenä päivänä. Lupaukseen kuului, että saan uudenvuoden yönä poltella valveilla olo ajan, mutta sitten ei enää yhtään.

Tämä lupaus on pitänyt. Edelleen tiedän, että jos nyt yhden polttaisin, niin siitä se lähtisi liikkeelle. Siksi ei ole sellaista iloa eikä surua jolloin polttaisin. Tekeekö edelleen mieli? Onneksi ei juuri koskaan. Joskus kun nuotiolla juo kuksasta nokipannukahvia, niin välähtää jostain aivojen perukoilta ajatus savukkeesta. Se saa hymyn karehtimaan huulille. Saatan sanoa ääneenkin, mutta se ei johda toimintaan. Muistuttaa vain vanhasta addiktiosta.

Lupasin laittaa tänä vuonna joka päivä yhden ottamani valokuvan tänne blogiin. Tähän mennessä olen lupauksen pitänyt.  Lupauksen pitäminen on ollut yllättävän vaikeaa. Hyvin nopeasti huomasin, että kuvien kokonaistaso tulee laskemaan. On nimittäin valokuvaamista ja "valokuvaamista." Jos nyt pitäisi tähän väkisin saada "valokuva" niin aikaa tähän menisi noin minuutti. Lopettaisin kirjoittamisen, hakisin keittiöstä kameran. Laittaisin sopivat säädöt kameraan. Valitsisin kohteen (vaikka kahvinkeitin) Painaisin nappia. Siirtäisin kuvan tietokoneelle, säätäisin ja siirtäisin sen tähän. Tai ehkä tähän menisi kuitenkin kolme minuuttia. Hyvä, kiinnostava, mielenkiintoinen valokuva taas saattaa vaatia koko päivän tai jopa kaksi. Joinakin päivinä ei tule haluttua kuvaa ollenkaan olosuhteiden vuoksi vaikka halua ja yritystä olisikin.

Tästä huolimatta aion laittaa kunkin päivän kiinnostavimman kuvan tänne. Jos ei ole kiinnostavaa, niin sitten ei ole. Pari kertaa illalla olen jo päättänyt, että kun ei tule, niin en laita. Olen silti saattanut vääntäytyä ylös ja ulos ja väkisin runtannut kuvan. Saunakuvat ovat sellaisia ja kuva, jossa näkyy talon pääty, lyhty ja kuu. Eilisen päivän (20. päivä) kuva on taas kuva, jonka otin kun olin koiria juoksuttamassa meren jäällä. Koko päivänä räpsäisin 8 kuvaa. Tuo oli vähiten huono.

Tämän lupauksen merkitys selvinnee vasta noin 300 päivän päästä. Näkyykö kuvissa muutosta. Näkyykö kuvien  säätämisessä muutosta. Tuleeko näkyviin joitakin teemoja ja tyylejä. Karvahattumiestä ja hänen puolisoaan tulette varmasti näkemään kyllästymiseen asti. Hehän ovat monissa kuvissa vain roolihahmoja, kun yritän löytää kuviin ajatusta ja sisältöä.  Aion täällä myös kokeilla kaikenlaisia minulle uusia juttuja. Saatan muokkailla kuvia myös vähän yli. Haen ehkä jotakin, sillä olenhan vielä valokuvauksen opiskelija eikä kaiken vielä tarvitse olla lopullista. Katsotaan mitä tästä tulee.