Hieno linturetki joka meni poskelleen.

Lähdimme auringon paistaessa lintusafarille lähisaarille. Laivassa oli kansainvälinen tunnelma. Ihmiset eri puolilta maailmaa tulevat tänne maailman katolle ihmettelemään karun kauniita maisemia ja lintulajeja, joita ei aivan kotitorilla tapaa. Varsinaisia lintukuvaajia ei joukossa näkynyt, sillä he taitavat kulkea omia polkujaan. Kamerakalusto vaihteli kännykkäkamerasta erilaisiin järjestelmäkameroihin.
Näki, että tämän paikan omistaja Ola ei ollut ensimmäistä kertaa turisteja kyydissä. Pientä laivaa isompi alus löysi pienimmätkin lahdenpoukamat ja opas osasi kertoa mitä lajeja mistäkin kohdasta kannatti tarkkailla. Itse olin haaveillut saavani yhden hyvän kuvan lunnista. Olen aina jotenkin pitänyt näistä papukaijan näköisistä lentävistä laitteista.

Lunnit olivat pienempiä kuin odotin ja lentävät todella nopeasti. Yritin vanhalla haulikkoampujan tyylillä osua näihin vipeltäjiin. Välillä tuntui, että sarjatulella joku laukaus osuikin ja välähdyksen omaisesti kävi mielessä, että nyt tuli hyvä. Näissä tilanteissahan lopputuloksen näkee vasta kun kuvat siirtää koneelle.

Näimme koko ajan merikotkien liitelevän saarien yllä. Otin kuvia silloin tällöin, mutta minun putki (200 mm) ei oikein riitä kaukokuvaamiseen. Räpsyttelin kuitenkin ikään kuin varmuuden vuoksi ja ajan kuluksi. Sitten lähestyimme taas uutta yhdyskuntaa. Kallio oli valkoisena guanosta (linnunpaska). Kallioilla istuskeli suuria valkoisia lintuja. Katsoin kaukaa ( erittäin huonolla linnuntunnistustaidolla), että jotakin lokkeja näyttäisi olevan. Mietin vielä, että lokkejahan meillä on kotonakin. Katselin kuitenkin kameran läpi ja otin muutamia kuvia. Nämä linnut myös olivat parhaalla mahdollisella kuvausetäisyydellä välillä yläpuolella välillä sivulla. Totesin, että tälläisiä lokkeja en olekaan ennen nähnyt. Aloin kuvata toden teolla ja auringonvalokin osui lintuihin todella hienosti. Huusin olan yli Marketalle, että nyt tulee hienoa kuvaa näistä hienoista linnuista. Linnut olivat suulia. Näitä ei esiinnykään siellä meillä päin etelässä.(huom. koko Suomi on etelää Lappia myöden) Kuvasin todella innolla kunnes yhtä- äkkiä kameran laukaisin ei toiminut. Ajattelin, että olin ottanut kortin täyteen ( 400 raw-kuvaa) ja että ylivuotokorttikin on mennyt täyteen ( 200 kuvaa) Katsoin kameraa ja siinä luki error. Teksi kertoi, että muistikortti on vaurioitunut ja saattaa olla että kuvat ovat tuhoutuneet.

Sillä lailla.

Lopetin kuvaamisen(pakon sanelemana) ja mietin ankarasti. Otin kortin pois ja laitoin takaisin. Sama juttu. Hämmentyneenä kerroin Marketalle ongelmasta, mutta ei auttanut. Kortti laukesi ja ehkä kuvat ovat häipyneet taivaan tuuliin. Marketalla oli mukana vanhempi kamerani lähinnä turistikuvien ottamista varten. Vaihdoin siihen 200 millisen ja jatkoin laiskasti kuvaamista. Into oli mennyt.

Yritin ajatella optimistisesti, että jospa ne saisi kuitenkin ajettua koneella, mutta jouduin kämpillä pettymään. En saa kuvia ulos. Lähetän ne jollekin nörtille, joka mahdollisesti vielä saisi edes osan pelastettua. Ei siinä 400 hyvää kuvaa pilalle ole mennyt, mutta todennäköisesti siellä oli yksi hyvä kuva lunnista ja pari hyvää suulakuvaa. Aika näyttää hävisikö kuvat.

Alakuloisena nojasin reelinkiin ja kuulin kuinka kippari Ola töräytti laivan torvea. Merikotka lähti tulemaan kannen korkudella suoraan kohti ja lensi meistä noin 15 metrin päästä. Otin kuvia kiihtyneenä, mutta ei. Ei yhtään hyvää kuvaa. Kuvia ohi lentävästä kotkasta kyllä, mutta ei hyvää.

Mutta jotta ei aivan ilman kuvia oltaisi, niin tässä yksi kuva merimetsoyhdyskunnasta.

Ja yksi paljon dropattu merikotka. Lunnit ja suulat saa odottaa seuraavaa reissua. ..... kele.