Nenäverenvuotohoito-ohjeita

Eilen verta tuli nenästä vain yhden kerran ja silloinkin vain tihkumalla. Luulin, että tämä koko tämänkertaista Kuusamoreissua haitannut ongelma olisi ohi. Tänään aamulla oleskelin aivan rauhassa  tuvassa ja kuuntelin aamu-uutisia kun räpsähti taas ja verta alkoi valua vasemmasta sieraimesta. Ei se nyt mitään suihkuamista ole, mutta voimakasta vuotoa kuitenkin. Alkoi taas noin kuudes tunti nenän puristamista.  Mikäs siinä oli aamuteeveetä katsellessa ja nokkaa puristellessa. Ainut, että viideltä herääminen alkoi jo tuntua ja olisin halunnut mennä nukkumaan.

Aamulla kuvailin auringonnousua ja koska se oli tylsää, niin heittelin etualelle kiviä, josko siitä jotain jännää syntyisi. Tälläinen siitä tuli.

Kolmen vartin puristamisen jälkeen päästin varovasti otteen irti. Kuulostelin hetken ja totesin: Ei vuotoa. Olin vielä hetken paikallani ja hiipien menin vessaan katsomaan peiliä. Sieltä tuijotti taas Rocky Balboan näköinen mies hävityn ottelun jälkeen. Putsailin veret pois ja otin paperia mukaan ja menin nukkumaan. Loivin liikkein laskeuduin selälleni ja laitoin kolme arkkia Mänttäläistä talouspaperia nenäni alle. Unimaailmassa liikuin taloissa Lapinlahdella, Mäntässä ja Nastolassa. Olin vanhempieni entisessä talossa vessassa, kun yhtä-äkkiä alkoi yskittää. Samalla kun unessa yskin, niin heräsin siihen kun verta valui kurkunpäähän. Hetkessä olin reaalimaailmassa ja onneksi paperi oli valmiina nenän alla.

Puristelin taas nenää ja mietin, että lähtisikö taas lääkäriin ja saisiko sen nenän viimein poltettua umpeen. Seitsemäs nenänpuristelutunti oli alkamassa ja mieliala oli matalalla. Laiskotti lähteä kirkolle ja jonotella terveyskeskuksessa. Todennäköisesti vuoto loppuisi odotellessa ja homma alkaisi alusta. En lähtenyt. Päätin, että jos vielä tirskahtaa, niin lähden sitten heti.

Moottorikelkka hajosi mökin pihaan joskus maalis-huhtikuussa. Se on ollut samalla paikalla siitä lähtien ja olen tehnyt kaikki temput saadakseni sen käyntiin kesän aikana. Ei vaan lähde ja olen sydänkohtauksen rajoille kiskonut sitä useita kertoja. Päätimme tällä reissulla hiissata se peräkärryyn ja viedään se sitten korjaamolle. Rikkinäisen kelkan hiissaaminen kärryyn on hauskaa puuhaa. Olen joskus verrannut sitä sammuneen sumopainijan siirtämiseen kapakan lattialta taksiin.

Kun verenvuoto loppui niin alettiin toimeen. Verenvuoto-ohjeissa kielletään ponnistelemasta, mutta tulihan sitä hiukan ponnisteltua, vaikka keksimme oivia keinoja kelkan siirtämiseen. Vedimme sen loppujen lopuksi autolla kärryyn. Tästä  ei onneksi ole kuvia, sillä aivan kaikkien työturvallisuusohjeiden mukaan se ei mennyt, vaikka kyllä mietittiin myös koko ajan vahingonmahdollisuuttakin.

Kelkka saatiin onnellisesti huoltoon ja päivän toinen tehtävä oli edessä. Martta oli järven pohjasa, mutta onneksi matalassa vedessä. Kuusamossa on nimittäin myös erittäin hidas vuorovesi. Viime käynnistä vesi on laskenut noin 20 senttiä ja Martta oli tukevasti pohjassa kiinni. Lepäsi oikeasti pohjansa varassa kuin Norjalaiset kalastajaveneet laskuveden aikaan. Olin yksin yrittänyt sitä irrottaa jo muutaman päivän aikana tuloksetta, mutta tänään sain meidän Martan  avuksi ja monien erilaisten ponnistelujen jälkeen saatiin vene (laiva) irti. Marketta varoitteli usein, että et saa ponnistella, ettei nenä repeä, mutta eihän sitä voi ponnistelematta irrottaa.

Loppupäätelmä:

Verenvuoto ei ole alkanut kelkkaa nostaessa, peräkärryn vetämisessä, Veneen keikuttamisessa, veneen työntämisestä 110 prosenttisella voimalla. Nenäverenvuoto ei alkanut vaikka kaksi eri lääkäriä on rassannut nenää kovin ottein.

Verenvuoto sen sijaan on alkanut, nukkuessa, perunoita tilsiessä, televisiota katsoessa, puhelimeen puhuessa, laturin töpseliä pistorasiaan laittaessa.

Olen nyt kirjoittanut tätä puolisen tuntia, enkä voi listaan lisätä, että blogia kirjoittaessa.

ps. kirjoitin tämän edellä olevan lauseen ja menin tekemään voileivän. Vuoto alkoi taas.