Yksi ammattitutkinnon näyttötehtävä on maisema. Kävin joitakin viikkoja sitten kuvaamassa suotamme sekä päivällä, että läpi yön. Nyt ajattelin mennä sinne vielä yöksi uudestaan. Yritän saada vielä yöllisestä suosta irti 1-2 kuvaa jotka täydentäisivät sarjaa. Kun ajelimme Rovaniemeltä tänne koillismaalle, niin yhtä-äkkiä nänästäni alkoi vuotaa verta. Jatkoin ajamista puristaen nenänvartta. Matkaa oli vielä 40 kilometriä mökille. Pysähdyin välillä sylkemään verta tien pientareelle. Automme oli aivan täynnä tavaraa ja Marketan sylissäkin oli sekä paperilokerikot, että Posiolta ostamamme ruokatarvikkeet. Tästä syystä emme vaihtaneet kuskia.
Verenvuoto ei lakannut mökilläkään, joten jouduimme lähtemään paikalliseen terveyskeskukseen. Kuten joskus aikaisemminkin, niin verenvuoto loppui kun odottelin lääkärille pääsyä. Lääkäri ronkki nenääni, mutta vuotokohtaa ei löytynyt. Nenälle ei voitu tehdä sitten enää mitään. Sama homma uusiutui seuraavana päivänä. Ensin yli tunnin puristamisen jälkeen sain vuodon loppumaan, mutta illalla vuoto taas uusiutui. Terveyskeskukseen ja paraneminen odottaessa. Kuusamossahan on aikoinaan elänyt ja asunut verenseisauttaja Marina Takalo. Olisiko hänen vaikutustaan, että terveyskeskuksen odotushuone toimii automaattisesti? Laskin, että olen ensimmäisen Kuusamovuorokauden aikana puristanut nenääni 5 tuntia. Se on muuten tosi tylsää hommaa. Yritin käyttää meditointitaitojani hyväksi, mutta täytyy sanoa, että tylsää kuin mikä.
Eilen oloni oli voimaton ja ehkä joku flunssan tapainen pyrki päälle. En uskaltanut lähteä väsyneenä ja voimattomana yöksi suolle.
Toissa iltana katselin facebookkia. Sinne alkoi tulla merkintöjä, että revontulia on nähty Rovaniemellä ja Vieremällä. Sillä hetkellä nenä ei valunut joten lähdin ulos vilkaisemaan. Toden totta. Ympäri taivasta loimotteli erittäin vihreitä revontulia. Hain kameran, jalustan ja lähdin kuvaamaan. Tälläinen on mielestäni paras otokseni tältä keikalta.
Eilen siis meni päivä toipuessa, mutta illalla nukkumaan mennessä vilkaisin makuuhuoneen ikkunasta. Vaikka oli jo keskiyö, niin auringonvalo pilkoitti taivaanrannasta. Harkitsin hetken ja tuli ajatus, että pakko kai se on käydä kokeilemassa irtoaisiko tästä tilanteesta yksi valokuva. Auringonlasku on varmasti yksi kuvatuimmista luonnonilmiöistä. Auringonnousut jäävät toiseksi, koska ihmiset nukkuvat mieluummin aamulla kuin illalla. Myös loistavia auringonlaskukuvia on maapallo pullollaan. Silti vielä yksi mahtunee tähän joukkoon? Tälläinen tästä tuli. Pienenä kikkana mainittakoon, että venettä olen valaissut pienen hetken (1-2 sekuntia) taskulampulla. Kuvaa on valotettu noin 15 sekuntia.
Tällä hetkellä vointi on hyvä ja virkeä. Nenäkään ei oireile mitenkään. Mistähän se tämän päivän tai ensi yön kuva löytyy? Sitä ei koskaan tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti