Metsän keskeltä löytyy konserttitalo.

Syötyämme aamiaisen hotelli Sampossa lähdimme kohti Vienan Kemiä. Ajattelimme poiketa matkan varrella olevassa Haikolan kylässä. Tauno kertoi, että kylässä on asunut Karjalan kansalliskirjailija Ortjo Stepanov. Kirjailijan koko karjalaisnimi on Jouhkon Kalaskan Vasken Oleksein Pekan Miihkalin Ortjo. Kuulimme myös toisilta hotellivierailta, että Haikolassa on ollut partisaanileiri ja siellä on muistomerkki.

Mihail Stepanov

Täällä Karjalan kunnailla ei juurikaan ole tienviittoja ja siksikin hämmästyimme kun kylään oli aivan kunnollinen tienviitta sinisellä pohjalla ja valkoisilla kirjaimilla. Kapea tie oli tehty kangasmetsään käytännössä auraamalla pintakerros pois. Ajelimme hiljaa lipuen metsän läpi ja pikkuhiljaa alkoi tulla  peltoniittyjä esille. Sivuuttaessamme talon näimme kukkapenkkiä kitkevä rouvan joka nousi ylös vastaten käsitervehdykseemme. Ajoimme kylän läpi tien päähän. Nousimme autosta ulos katselemaan.  Meitä kohti käveli kännykkään puhuva mies.

Kysyimme Ortjo Stepanovista ja hän kertoi olevansa kirjailijan poika Mihail. Tiedusteltuaan haluammeko nähdä kotimuseon me ilomielin vastasimme myöntävästi. Hän kertoi isänsä tarinaa ja seisoimme tuvassa, jossa on kirjoitettu kuusiosaisen romaanisarjan Kotikyläni tarina. Marketta osti uudelleen painetun sarjan, joka on kahtena niteenä suoraan kirjailijan pöydältä. Mihail esitteli meille kylän taloja ja hämmästykseni oli suuri kun hän sanoi, että mennään katsomaan konserttisalia. Samoille kiville vanhoilla piirustuksilla rakennettu talo, jossa oli parvet ja pelit. Saliin mahtuu 200 kuulijaa. Kylässä järjestetään erilaisia festivaaleja. Syksyllä on tulossa dokumenttielokuvafestivaali ja kesällä oli ollut esiintymässä Värttinä. Konserttisalin yläkerrassa on majoitustiloja ja kysyin voisiko tänne tulla vaikkapa kirjoittamaan tai muuten viettämään residenssiaikaa. Hän sanoi, että sellainen ajatus heillä on ollut. Mihail näytti huoneen, jossa nyt oli 5 sänkyä, mutta siitä kun ottaa sängyt pois, niin avot. Siinä olisi loistava kirjailijan työhuone.

Tässä talossa on kirjoitettu romaanisarja Kotikyläni tarina.

Haikolan kylä on sähkötön, mutta  salissa oli äänentoistolaitteet. Katossa videotykki. Valtio on luvannut sähköt laittaa, mutta tietoa ei ole milloin. Nyt laitteet toimivat tarvittaessa agrikaatilla.

Mihail on insinööri ja on työskennellyt aikaisemmin paperikonetehtaalla Petroskoissa. Nyt eläkkeellä ollessaan kunnostelee ja ylläpitää vaimonsa kanssa kylää. Näyttelyt vaihtuvat kaksi kertaa kesässä. Lähinnä omaksi iloksensa siirtelee tavaroita rakennuksesta toiseen. Aina jonkun teeman mukaan. Viime vuonna kylässä vieraili 1100 henkeä. Aikamoinen saavutus.

Sellainen kutina kyllä jäi, että Haikolan kylään palaan vielä joskus pidemmäksikin aikaa.  Kiittelimme opastuksesta ja annoimme palkkioksi esittelystä ja museovierailuista 20 euroa.

Kysyimme tietä monumentille ja neuvojen mukaan löysimmekin paikan. Hiekkatien varressa yhtä-äkkiä tulee pätkä asfalttia. Pusikossa sitten on betoninen muistokivi muovikukkineen. Luonto on vallannut joskus hienosti rakennetun muistoaukion. Kauniilla paikalla partisaanileiri on joskus sijainnut.

Lähdimme kohti Kemiä ja sieltä tarkoitus on jatkaa Solovetskin luostarisaarelle.