Vanhan näköinen kylä olikin uusi.

Tauno oli ottanut selvää, että on uusi ja vanha Paanajärvi . Nousimme lossista ja Tane kävi maksamassa lossikoneenkäyttäjälle 200 ruplaa. Hinta oli 120, mutta kokemus oli niin eksoottinen, että hän katsoi pienen bonuksen tarpeelliseksi.  100 ruplaa = 2,3 euroa Aloimme nousta kylään läpi harmaiden rakennusten. Kadut olivat erittäin kuoppaisia ja kivisiä. Lana ja lapio ovat täällä ilmeisesti aivan vieraita työkaluja. Ihmisiä ei juurikaan näkynyt.  Menimme pieneen kauppaan ja siellä myyjätär katsoi televisiota tiskin takana seisten. Tervehdimme ja hän vastasi tervehdykseen totisena. Tauno kysyi majoitusta ja nainen vastaili jotakin, mutta ei saanut katsettaan irti televisiosta. En itse nähnyt mitä hän katsoi, mutta jotain mielenkiintoista siellä oli. Ymmärsin, että kylässä ei ollut majoitusta ollenkaan. Myyjätär tuli ulos ja puhui ja viittilöi jotakin Tanen kanssa. He puhuivat venäjää. Hyppäsimme autoon.

Marketta kyläkaupan edessä.

Tämä olikin uusi Paanajärvi, vaikka talojen ja töllien harmaudesta emme millään olleet sitä voineet päätellä. Hän neuvoi meidät vanhalle Paanajärvelle, josta perhemajoitusta saattaisi löytyä. Ajoimme noin kolme kilometriä mutkittelevaa ja yllätys yllätys kivikkoista ja kuoppaista tietä, joissa spesiaalina oli valtavia lätäköitä. Viimein näimme aukeavan niityn ja sen takana taloja. Ajoimme kuoppaista kylänraittia , mutta hiljainen oli kylätie. Etsimme kirkkoa, jonka lähellä on kuulemma majoitusta saatavilla.

Noin kilometrisen raitin päässä oli vasemmalla harmaa kirkko, joka oli kaatumaisillaan. Kirkon kohdalla vastaan tuli kaksi nuorta naista, joilta kysyimme neuvoa. Tyttö näytti selvällä suomen kielellä meille talon, josta voisimme kysyä. Myöhemmin selvisi, että hän oli suomalainen taiteilija joka asui kylässä.

Marketta ja Tauno menivät selvittämään majoitusta. He palasivat takaisin ja kertoivat meidän saaneen yhden huoneen talossa ainakin yhdeksi yöksi. Talo oli harmaa ja kodikkaan näköinen, pihalla oli hyötykasvipuutarha sekä runsaasti kukkia. Aivan Kemijoen rannalla. Huone oli väljä tila jonka keskellä oli uuni. Huoneessa oli viisi sänkyä. Meille järjestyi myös musta kyly eli savusauna. Kyly oli samassa pihapiirissä asuvan sisaren omistama. Sisarella oli myös suomalaisia vieraita, ja heidän jälkeensä pääsisimme saunomaan.  Emäntämme Tamara valitteli, että emme soittaneet etukäteen, sillä hänellä ei ollut ruokaa. Lupasi kyllä perunoita keittää ja tehdä jotai kesäkurpitsasta, mutta meillä oli eväitä ja sanoimme pärjäävämme.

Tauno majapaikkamme edessä.

Tämä vanha Paanajärvi on karjalaiskylä ja uudessa on pääasiassa venäjänkielistä väestöä. Karjalan kielihän on oma kielensa, mutta kommunikointi onnistuu erittäin hyvin. Välillä toki putoaa täysin ja väärinkäsitysten mahdollisuus on olemassa. Minulle oikeasti on paljon etua siitä, että vaimoni sukulaiset ovat karjalaisia. Eivät toki puhu sitä enää muuta kuin näytöstyyliin, mutta olen oppinut rytmiä ja jonkun verran sanoja.

Kävin tutkailemassa romahtamaisillaan olevaa ortodoksista kirkkoa. Kysyin Tamaralta kirkosta myöhemmin ja hän kertoi sen olleen neuvostoaikaan tanssisalina ja siellä oli näytetty elokuvia. Nykyään pappi käy Kemistä kerran vuodessa kylässä. En voinut olla miettimättä, että Venäjän ortodoksikirkon johtaja Kirilin  rannekellon hinnalla saisi kirkon ehkä vielä pelastettua. Vaikka kirkko oli hauras, niin katolla oli edelleen ortodoksiristi.

Kävelimme illalla hiljaisella raitilla ja illan lopuksi kylvimme mustassa kylyssä. Kemijoessa uiminen oli todella mukavaa ja joen virtauksen tunsi ja se vei hitaasti alaspäin. Uin laiturin kokassa pitkiä aikoja paikallani pysyen.

Seuraavassa tarinassa osallistumme uuden museon talkoisiin. Kävelemme pitkospuita pitkin ja leikimme Olgan koiran kanssa.

Paanajärven kirkko.