tiistai 30. huhtikuuta 2013

Laulu valokuvaamisen vaikeudesta.

On aivan eri asia kävellä ympäriinsä kamera kädessä ja napsia kuvia aina siitä mitä vastaan tulee, kuin ottaa hyvä kuva annetusta tehtävästä. On aivan eri asia kirjoittaa päämäärätietoisesti kirjaa kuin kirjoitella blogiin mitä ajatukset sormiin siirtää.

Tämä on oma harjoitus kotistudiolla. Onneksi malli ei väsynyt. Minä väsyin.

Valokuvausopinnot Torniossa ovat pistäneet miettimään näitä kysymyksiä aivan samoin kuin kirjoittamisen opetteleminen Taivalkoskella. Loppujen lopuksi kyse on hyvin samankaltaisesta toiminnasta. Kuka vaan voi ottaa valokuvan. Valokuvan ottaminen vaatii kameran käynnistämistä ja napin painamista. Kirjoittaa voi myös kuka vain, sillä Suomessa luku- ja kirjoitustaito on lähes 100%.

Tämä ajatus ei ole omani, enkä sitä tarkkaan muistakaan, mutta periaate valokuvauksessa ja siinä kehittymisessä voisi olla  seuraavanlainen.

1. Kuvan ottaminen olemassa olevasta nappia painamalla.

2. Hyvän mietityn kuvan ottaminen siten, että se on teknisesti kelpo ja aihekin on kiinnostava.

3. Erittäin hyvän ja virheettömän kuvan ottaminen toistuvasti, siten että siinä on sekä sisältö, että   tekniset ominaisuudet mukana. Kuva voi olla myös taiteellisesti kiinnostava.

Voisi ajatella, että minä ja suurin osa opiskelukavereistani olemme olleet tuolla tasolla 2. Ehkä ajatuksia on ollut, että olen jopa hyväkin napinpainaja. Tietoisena kuitenkin siitä, että kehittymistä tarvitsee ja kokemusta erilaisiin olosuhteisiin. Nyt olisi tarkoitus päästä pikkuhiljaa tuohon vaiheeseen kolme ja oppiminen menee tällä hetkellä aikalailla nöyryyden kautta.  Myös tietoisuus siitä, että  hyvä kamera ei  tee kenestäkään hyvää valokuvaajaa kasvaa päivä päivältä.  Täytyy  olla kiitollinen jokaisesta kelvollisesta kuvasta jonka saa aikaiseksi. Tietoisuus virheistä ja omista taidollisista puutteista myös tekee sen, että hyvät kuvat vähenevät koko ajan.

Kirjoittamisesta voisi tehdä samanlaisen kolmijaon:

1. Kirjoitus ja lukutaito

2. Kiinnostavan tekstin (blogin) kirjoittaminen, jolla on enemmän kuin kymmenen säännöllistä lukijaa. Tähän voi laittaa myös muiden julkaistujen kirjoitusten aikaansaamisen.

3. Kustannettu teos. Teos jonka joku katsoo niin kiinnostavaksi, että on valmis ottamaan riskin sen painamiseksi. Ja vielä tämän saavuttaminen toistuvasti.

Laitan tähän viime aikoina ottamiani kuvia. Mikään näistä ei yllä tasolle kolme. Eikä tämä tekstikään yllä kuin rimaa hipoen tasolle kaksi.

Jos lukijalle tulee kuva, että tämä on alakuloinen kirjoitus, niin olen kirjoittanut tämän huonosti. Olen nöyrän kiitollinen, että voin opiskelle tällä hetkellä, jotta tulisin paremmaksi sekä kirjoittajana, että valokuvaajana. Kirjoittaminen on vain jäänyt tällä hetkellä kuvaamisen varjoon aika pahasti. 

Kävin ensimmäistä kertaa katsomassa suomalaista huippujalkapalloa. RoPS voitti HJK:n maalein 1-0.



Kuvasin paljon pelitilanteita ja se oli todella haastavaa. Olin myös sijoittunut huonosti valon suhteen. Tässä kyllä vastavalo palvelee kuvaa.

Tämä on sellainen kameran kanssa kävelemiskuva. Aamuaurinko valaisee sopivasti luonnonilmiön. 


Koko talvi pärjättiin variksilla, harakoilla ja tilhillä. Viime viikolla alkoi tulla paluumuuttajia.

"Västäräkistä vähäsen"

Hyvää Vappua kaikille. Sieltä se kesä tulee vaikka nyt onkin tyypillinen harmaa vappuilma.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Yksi tarina on ohi ja toinen alkumetreillä

Aloin miettiä edellisen blogini ajatusta. Sen tarkoituksena oli kertoa tarina siitä kuinka jätän edellisen elämän nykytaidemaailmassa ja siirryn erakoksi Kuusamoon. Näin myös toimimme vaimoni Marketan kanssa. Erakkoutta kesti vain hetken ja valokuvauksen opiskelu tuli kuvioihin mukaan. Kuusamo-opistossa opiskelin valokuvausta harrastuksena, mutta se johti kuitenkin syvempään kiinnostukseen valon vangitsemisesta.  Aloin jäädä koukkuun ja mitä enemmän olen opetellut kuvaamista, sitä vaikeammaksi se on muuttunut. Haluan oppia kuitenkin lisää. Haluan ottaa aina vain parempia kuvia. Haluan ottaa kuvia joissa on sekä tekniikka, että sisältö mukana. Pyrin ja pääsin opiskelemaan Tornioon valokuvaajan ammattitutkintoa. Talven aikana olen myös opiskellut luovaa kirjoittamista Taivalkosken Päätaloinstituutissa. Kirjoitan pöytälaatikkoon tekstiä, josta ehkä jonakin päivänä syntyy romaani. Vuosien takainen blogini on myös muokkautumassa kirjaksi. Se vuoden 2009 blogi on niin sydänverellä kirjoitettu, että tarvitsee vielä aikaa syntyäkseen. Teksti tarvitsee vielä lisää etäisyyttä, lisää välimatkaa.

Tämän uuden päiväkirjan otsikko on sosiaalinen erakko. Kirjoitin tuolla nimella blogeja Kuusamoprojektin sivuille. Tämä otsikko kuvaa ehkä parhaiten henkilöäni. Samalla kun olen aikalailla sosiaalinen, niin kaipaan yksinäisyyteen. Erakkonakin kirjoitan blogia ja olen aktiivinen facebookissa. Vaikka sosiaalisuus ja erakkous ovat saman asian ääripäät, niin en koe sitä ongelmaksi. Sosiaalisissa tilanteissakin voi olla erakkona ja yksin voi olla sosiaalinen. Vai voiko?

Kuvat tarvitsevat katsojansa ja teksti lukijansa. Myös kaikenlainen kommentointi kehittää niin kuvaajaa kuin kirjoittajaakin. Toivon kommentointia tälle sivulle sekä kuvista että teksteistä. Myös kysymyksiin vastaan mielelläni. Kriittinenkin saa olla, jos siltä tuntuu.

Löydän tästä alla olevasta kuvasta paljon puutteita, mutta kertokoon se halusta lentää aina vain korkeammalle asiassa jota kulloinkin tekee.

edellinen blogi on edelleen luettavissa tästä linkistä: 
Piilossa maailmalta