Hotelliaamiaisen jälkeiset päiväunet ovat parasta mitä tiedän. Heräsin kymmeneltä virkistyneenä ja kehuin kuinka on rento ja hyvä fiilis. Laitoimme Sonjalle viestin, että kohta lähdetään käppäilemään Kiasmaa kohti. Musiikkitalolla vain käydään noutamassa varaamamme liput Mirjam Helin laulukilpailun välieriin. Matkalla juteltiin, että moneltakos ne konsertit alkoivatkaan ja hymyssä suin sanoin, että jos se alkaakin jo kahdeltatoista, niin tulee pikkuisen kiire. Kävelimme portaita musiikkitalon aulaan ja noudin meille varatut liput. Avasin kuoren ja sanoin Marketalle, että nyt on tosi kiire. Konsertti alkaa kello 11.00!
Olimme shortseissa ja minulla oli kamerareput ja pelit. Tarkoitus oli Kiasman jälkeen mennä hotellille, käydä suihkussa ja pukea ylle konserttiin sopivat vaatteet. Lähdimme kävelemään kohti hotellia. Marketta soitti Sonjalle, joka oli jo lähtenyt Lauran kämpiltä kohti keskustaa. " Sorry Sonja, nyt kävi taas näin, että vähän sekoiltiin aikatauluista." Kuulin Marken puhuvan puhelimeen. Musiikkitalon nurkalla oli taksi ja huusin Markelle, että otetaanko taksi? Otetaanko taksi huusin kovempaa. Marketta tokaisi, että ei kun kävellään. Katsoin kelloa ja se oli 10.28.
Kirosin ääneen itseäni ja vannoin, että muutun toiseksi ihmiseksi. En enää kestä itseäni enkä näitä tarkastamattomuuksia. Aikataulua oli katsottu joskus kuukausia sitten ja siihen liittyvät sähköpostit olivat hävinneet jonnekkin. Mielikuva varmaan jostakin kello 14.00 alkavasta konsertista. Menimme puolijuoksua kohti vajaan kilometrin päässä olevaa hotellia. Risteyksessä seisoi nainen lapsen kanssa. Hän katsoi meitä ja pysäytti. "Anteeksi, mutta lähteekö lautta mustasaareen tästä jostakin?" Mietin mielessäni, että juuri näin. Turistioppaaksihan tässä aikaa on ruhtinaallisesti. Sanoin jo että ei me tiedetä ja sitten aivoni kuitenkin paikallisti meidät Töölönlahden rannalle. Sanoin, että tuosta näkyvästä vedestä ei lautat ainakaan kovin pitkälle voi mennä. Mietin hetken ja sitten näytin pohjoisen Hesperiankadun suuntaan ja sanoin, että muuta en tiedä, mutta meri ainakin on tuolla kadun toisessa päässä. Nainen oli kiitollinen ja jatkoimme kiiruhtamista.
Päätimme, että takaisin tullessa otamme taksin. Pohdimme, että pitäisikö respasta tilata auto valmiiksi? Kun tulimme hotellin pihalle, niin taksitolpalla oli kaksi vapaata autoa. Syöksyimme suoraan hissille. Hissin edessä oli enemmän ihmisiä kuin kertaakaan täällä olo aikana. Sanoin Markelle, että niinpä tietenkin. Kuuluu jotenkin tähän tarinaan. Herra Murphy tekee parhaansa, jotta homma menee poskelleen. Hissejä on kolme ja tuijottelin kaikkien yläpuolla olevia numeroita ja olin varma, että hissit liikkuvat edestakaisin 5 ja 9 kerroksen välillä. Yksikään ei tuntunut tulevan alaspäin. Katselin jo portaita, että otan spurtin sitä kautta. Hiki valui selässä ja ohimoilta.
Viimein hissi tuli ja tungimme todella ahtaaseen hissiin. Meidän taakse nurkkaan ahtautui äiti pienen pojan kanssa jolla oli uimarengas. Vihdoin hississä. Hissi lähti liikkeelle. Alaspäin. Kellariin.
Tulimme alas ja siellä nurkassa oleva poika ja äiti halusivat ulos. Kellarissa on uimaallas! Ihmiset matkalaukkuineen ulos. Äiti, uimarengas ja poika kylpylään. Ihmiset matkalaukkuineen hissiin ja viimein kohti yläkerroksia. Kertoahan ei tarvitse, että kaikki ihmiset olivat eri kerroksiin menossa. Meno oli kuin lättähatussa Lapinlahden ja Kuopion välillä 70-luvulla.
7. kerros tuli ja ryntäsimme ulos. Kaivoin avainkortin lompakosta ja näin samalla, että hotellihuoneemme ovi on auki ja siivousvälineet ovat oven edessä. Ryntäsin sisään ja sanoin aasialaissyntyiselle naiselle englanniksi, että anteeksi, mutta meillä on hiukan kiire. Nainen pyyteli anteeksi ja me taas pyytelimme anteeksi, että ei mitään hätää eikä se ole hänen syynsä. Otin siivousvälineet pois kylpyhuoneesta ja menin suihkuun. Ollessani suihkussa valot sammuivat. Huusin Markelle, että mikä nyt? Ulkopuolelta kuului jotakin muminaa ja välillä valot vilkkuivat. Sammutin suihkun ja huusin, että mikä nyt on hätänä? Ei mikään. Siivooja vaan otti oman korttinsa pois siitä laitteesta ja Marketta laittoi meidän kortin. Suihku taas päälle ja jatkoin hiusten pesua. Tunsin, että tuotan hikeä enemmän kuin suihkusta tuli vettä.
Siivooja oli vienyt pyyhkeet ja nyt huusin, että ei perkele ole pyyhettä. Katsoin jo roikkuvaa kylpytakkia himoiten, mutta Marketta sanoi, että on täällä pyyhkeitä. Siivooja jätti.
Koska sanon olevani Zen-buddhalainen, niin aloin keskittyä jokaiseen askeleeseen. Kalsarit, vasen sukka, oikea sukka, housut, kauluspaita, kravatti. Tee kravattisolmu, mutta ota mitta valmiiksi oikein, äläkä tee solmua kahteen kertaan niin kuin normaalisti. Kengät, takki, lompakko, liput kännykkä. Olen valmis. Yllättäen Marketta oli tämän kaiken tehnyt siinä sivussa. Luotti siihen, että kutakuinkin luonnonkauniina, vain vaatteet vaihtaen voi konserttiin lähteä. Erinomainen suoritus naisihmiseltä.
Hissin ovi aukesi ensimmäisellä. Alas. Taksijonossa oli kaksi taksia. Hyppäsimme taksiin ja sanoin, että musiikkitalolle. On kiire. Konsertti alkaa kello 11.00. Paljonko kello on? Kello oli kahdeksan minuuttia vaille! Ensimmäisen kerran ajattelin, että emme myöhästy. Juttelin kuljettajan kanssa parhaasta paikasta poistua autosta. Päädyimme, että hän kurvaa alas ja jäämme nurkalle. Nuori kuljettaja ei ollut ennen jättänyt siihen ja pohti onko siinä paikkaa. Tulimme nurkalle ja paikka oli kuin luotu myöhässä oleville konserttivieraille. Neljä minuuttia vaille. Marketta jäi maksamaan ja se tuntui kestävän. Ryntäsimme sisään ja vahtimestarilta kysymme, missä on ovi numero 7. Portaat alas vasemmalle ja keskimmäinen ovi. Lipuntarkastaja näytti lopullisen sijainnin ja istuimme alas. Korealainen tenori Beomjin Kim, säestäjä Kiril Kozlovsky, sekä nuotinkääntäjä astuivat lavalle. Istuin hymyssä suin ja hikoilin koko esityksen ajan vuolaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti