perjantai 8. toukokuuta 2015

Erakkoavajaisia ja valetaiteilijoita



Tulin torstaina Äkäslompoloon. Ajelin Jounin kaupan ohi ja päätin käydä Alkosta hakemassa yhden viinipullon. Parkkipaikka oli hiljaine, mutta sisään mennessä liukuovet aukesivat automaattisesti. Alko oli tyhjä ja 7 sekuntia aprikoituani myyjätär kysyi voisiko hän auttaa. Kerroin tuotteiden olevan tuttuja, mutta valikoiman suuruudesta johtuen valinta on vaikeaa. Otin pullon valkoviiniä ja menin jonottamatta kassalle. Jotain sanoakseni heitin, että taitaa olla matalasesonki nyt. Hän totesi, että niin on, mutta kyllä se tästä vielä hiljenee. Kiitin ja hymyilin sisälläni. Hyvä lähtökohta mennä ripustamaan ensimmäistä omaa näyttelyä kylän galleriaan.

Tiesin toki jo ennakolta, että tähän aikaan massat eivät ole liikkeellä. Näyttelyni tekemisessä ei olekaan kyse suurista määristä kontakteja näyttelytilassa. Näyttelyn rakentamisessa on kyse jostain aivan muusta. Ainakin uran tässä vaiheessa.

Tyttäreni Sonjan kanssa puhuttiin joku päivä sitten siitä, että kulttuurituottajien pitäisi oikeasti mennä joskus taiteilijoiden housuihin. Tehdä joku projekti taiteilijana. Siis eihän taiteilijaksi tulla, mutta jollakin lailla pitäisi päästä taiteilijan nahkoihin ymmärtääkseen taiteilijan todellisuutta. Hain tätä näyttelyä viime keväänä ja ehkä silloin  ajattelin myös omaa valokuvaajaidentiteettiä valokuvataiteilijan kautta. Ainakin voisin kokeilla valokuvata kuten taiteilija.

Suurin osa teistä lukijoista on palkkatöissä toisen palveluksessa kuten minäkin. Toivottavasti tämä seuraava kirjoitukseni herättää teissä ymmärrystä siitä mikä on erittäin monien taiteilijoiden todellisuus.
Olen tässä tapauksessa täsmälleen samassa tilanteessa kuin suurin osa taiteilijoista. Olen tehnyt kuvia, jotka haluan esittää yleisölle. Mietin missä haluan kuviani esittää. Urani alkuvaiheessa voisi olla hyvä pyrkiä johonkin taiteilijaseuran edulliseen, mutta arvostettuun galleriaan. Päädyn siis hakemaan Lapin taiteilijaseuran hallinnoimaan Kellokkaaseen. Galleria Napaan (Rovaniemellä ) en näillä näytöillä edes haaveile pääseväni.

Tein näyttelysuunnitelman ja liitin sen hakemukseen. Jossakin vaiheessa kesää tuli päätös, että olen saanut näyttelyajan Kellokkaaseen touko-kesäkuuksi. Olin iloinen päätöksestä vaikka, tiesinkin kylän hiljaiseksi toukokuussa. Näyttelytilan vuokra on 600 euroa.  Tämä on erittäin edullinen vuokra verrattuna kaupallisiin gallerioihin. Nyt kun näyttely on pystyssä, niin olen pistänyt rahaa tähän projektiin kutakuinkin 2500 euroa. Siis puhdasta rahaa. Kuvien printtaaminen on luonnollisesti suurin kuluerä. Samojen kuvien tulostamiseen saisi myös menemään kolminkertaisen summan, jos sen tekisi  huippukalliissa ja huippuhyvässä tulostamossa.

Mitkä ovat myyntiodotukset näyttelystä? Oikeasti isoista printatuista töistä on ehkä vain muutama, joka voisi olla myytävä teos. Muotokuva Uhtualaisesta alkoholistimiehestä ei ehkä ole joka kodin olohuonetaulu? Miten hinnoittelisin ne muutamat ehkä myytävät teokset? Onko metrin levyisestä hyvälaatuisesta pohjustetusta valokuvasta 600 euroa liikaa? Liian vähän? Oikeasti en tiedä mikä on valokuvieni hinta. Olen eläessäni myynyt taiteilijoiden tekemää taidetta sadoilla tuhansilla euroilla. (No ainakin sadallatuhannella :-) ) Enkä osaa hinnoitella kuviani.

Näyttelyssä ei olekaan kyse taidekaupasta, eikä mistään rationaalisesta järkevästä toiminnasta. Tänään kun pidin yksinäisiä avajaisia, niin olin erittäin onnellinen. En valehtele yhtään, enkä halua loukata ketään historiastani, mutta sanon, että nämä olivat parhaat, hauskimmat ja koskettavimmat avajaiset urallani. Ja niitä on ollut paljon.

Uhosin pitäväni erakkoavajaiset ja näin myös toimin. Lukijat eivät ehkä usko, mutta oikeasti esittelin näyttelyn, niin kuin taiteilijolla on avajaisissa tapana.

Todistuksena blogin lopussa seuraavat kuvat.

Arvoisat palkansaajat. Miettikääpä ajatusta, että pistäisitte oman kuukausipalkkanne likoon tehdäksenne työtänne? Siis ei työtä ilman palkkaa vaan maksaisitte siitä, että saatte tehdä työtänne!

Taiteilijan ammatti on oikea työ ja apurahoja on vain todella harvoille.

Sampo

ps. Itse olen valetaiteilija, joka symppaa oikeita taiteilijoita

daideilija esittelee teossarjaa Vienasta.




daideilija esittelee teosta 365 + 2

Esittelyssä sarja Kukkola

Esittelyssä teos Kurkistus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti