Valokuvat matkustavat etelään, minä pohjoiseen.

Isot näyttelykuvat odottavat matkaa pohjoiseen

Lähdin tänään yhden maissa Mäntästä pohjoista kohti. Fotonetistä oli tullut aamupäivällä viesti, että kaikki kuvatiedostot ovat löytyneet ja tulostus ja pohjustus on käynnissä. Iloisella mielellä ajelin radiota kuunnellen. Oulun eteläpuolella puhelin soi ja entinen opiskelukaverini, nykyinen valokuvaaja Juha Åman soitti. Juha oli ottamassa vastaan kuvia kimppastudiollamme ja Juha muutenkin on jeesannut kuvien viimeistelyssä. "On hyviä ja huonoja uutisia." No? Vastasin varovasti. " Isot kuvat tulivat ja ne näyttävät tosi hyviltä" Entäs ne huonot uutiset? Kysyin minä.  "Ne 367 pikkukuvaa ovat matkalla Ouluun." Minulla löi tyhjää ja sanoin, että olen kohta Oulussa voinko hakea ne jostakin?

Se ei ole mahdollista. Monista varmisteluista huolimatta perusvalokuvaustulostuslinjalta kuvat ovat lähteneet Juhalle tavallisella postilla ja Tornion postit lajitellaan Oulussa. Isot kuvat tulivat henkilökunnan tuomina, mutta pikkukuvat päättivät ennen ripustusta pistäytyä etelässä. En kyllä ymmärrä, että mikä järki on kuskata Torniosta Tornioon meneviä paketteja 260 kilometriä edestakaisin. Jos vaan vilkaisisi, että tämä tulee tänne takaisin.  Mäntästä mänttäläisille lähetetyt joulukortitkin pyörähtävät Tampereella. Päin Itellaa sanon minä.

Paketti tulee takaisin Tornioon huomenna aikaisintaan yhdeltä. Ripustuksen pitäisi olla täydessä käynnissä 250 kilometriä pohjoisemmassa tuohon aikaan. Ratkaisuksi Juha tarjosi, että hän tuo paketin perästä ja minä aloitan aamupäivällä ripustamaan isommat työt. Näin toimimme huomenna. Juha ajelee kevyen 500 kilometrin lenkin, mutta eihän se ole matka eikä mikään täällä pohjoisessa. Utsjokelaisilla on tuplaten pidempi matka käydä vaikkapa synnyttämässä Rovaniemellä.

Mutta mikä parasta. Isot kuvat näyttävät laadultaan ja sävyiltään juuri sellaisilta kuin olin niiden ajatellutkin näyttävän. Aamulla Yllästä kohti ja taulua seinään. Työn vastapainoksi vapaa-ajalla ripustelen kuvia seinälle.